Okei, tämä on jo toinen kirjoitus lyhyen ajan sisällä, mutta kun minuun iski tuon jutun jälkeen niin paha angsti. (Aisy siis tilittää täällä taas)

Onneksi oli yksi kaveri Mesessä tukena, mä aloin oikeesti aluksi tärisemään ihan hillittömästi ja sitten purskahdin itkuun.

Mä en oikeesti enää kestä! Tosi kiva saada kuulla ettei ole mikään ihminen ja kaikki puhuvat selän takana pahaa. Siis sain kuulla tuollaista yhdeltä saakelin ämmältä. Painukoot helvettiin. Suorinta tietä.

Mä en olekkaan saanut pitkään aikaan noita kohtauksia, nyt oli vain kamala masennus hetkellisesti. Nyt se on jo melkein kadonnut, sain puhuttua kaverini kanssa ja söin homejuustoa.

Mä oikeesti puhun siitä kiusaamisesta jollekkin tai muuten mä masennun kokopäiväsesti, mä en vaa jaksa enää.

Se surmaa monet toivehet,
myös monet murskaa sydämet,
lyö poikki langat kultaiset.

Moni matkallaan
yli talven maan
myös vaipuu hankeen valkeaan.

Soi halki ihmishaaveiden
nyt niinkuin kaiku kantelen,
etäisen, tyynen, ijäisen.
(Eino Leino, Lumihiutaleet)