Jos ihmettelette kellonaikaa, niin mulla on yhteentoista meno. Koulus on vaihteeks nii paljo kokeita ettei paremmasta apua. Raah ja sit vielä musiikkiopistolla musiikinteorian kokeet (onneks tiiän kyl millaset ku oon suorittanu jo kurssin 1/3...) Ja ens keväänä pianon tasokoe 1/3XO

Onko teidän mielestä se lapsellista, jos kirjoittaa itseään nuoremmille tarinoita? Mä nimittäin kirjotan. Ja julkaisen ne. Mutta osoitetta en kerro, sillä... nooh, te vain nauraisitte. Aisy kyl tietää sen, mitä mä tarkotan. Mut mun mielestä ne on ainaki mun kaltasille hyypiöille luettavia tarinoita. Vai onko mun henkinen ikä joku 10w...?

Hitto pitää lähtee kouluu. Moik.

-Helinä-

Halusin taas tänne söhertää ko ei mitää muuta tekemistä ole. Toki voitte poistaa tän jos ette pidä liian omituisista jutuistani. Ei se mitään, ymmärrän kyllä. Yhyy.

Tänään oli perjantai. Perjantai 13. Eipä mitään tapahtunut. Hihhih. Siitäs sait taikausko. Ei mitään pahaa tänään tapahtunut. :)

Olette varmasti huomannut, että miulla on tapana toistella toistella asioita. Ei se mitään ei. Toki näin varmistan, että ymmärrätte mitä sanon. Ei niistä välttämättä kyllä siltikään selvää saa.

Siinähän on Hitler joka juoksee pakoon oikeutta. Ihan paintsettiä, olkaas ylpeitä taiteilijanlahjoistani. Hymyileeks se? :O Pyh.

Tänään matematiikankoe oli. Erittäin hyvin meni. Se varmasti tarkoittaa sitä, että saan siitä surkean. Toivotaan etten. :)

Heihei, hyvää yötä. En mie mitää järkevää kuitekaa keksi. <3

Kirjoittaja: Aatteleppa ite!

Esittelenpä itseni, kun tänne tulin.

Nimimerkki: Murtovaras
Ikä: Vaihtuu joka vuosi, mutta samanikäisiähän tässä ollaan.
Rakastan: Tyynyäni, se on pehmoinen ja vanha. Tosin siinä saattaa elää kaikki oravaa pienempi, mutta siitä ollaan hiljaa.
Vihaan: Kissojeni hiekka-astiaa. Tuskaa käydä alakerran vessassa, kun vieressä haisee sanoin kuvaamaton haju.
Kuuntelen: Pääasiassa Marilyn Mansonia, mutta kyllä sitä muutakin kuunnellaan.
En kuuntele: Japanilaista purkkapoppimusiikkia. He voisivat kyllä kertoa, minkä vahvuusasteen heliumia vetävät ennen laulamista. Toisaalta on joku japanilainen musiikki ihan mukiin menevää. Itse en vain semmosta kuuntele.                           Parasta: Äidinkielentunnit. Ei voi koskaan tietää mitä se Immonen sieltä vetää...     Aivan kamalaa: Historiantunnit. En saa selvää Hesen pu-pu-pu-pu-puputuksesta.   Paras leivos: Ylimakeat juustokakut. Omnomnom.                                                  Kamalin leivos: Koskaan en oo maistanu, mut veikkaisin ehkä fetaparsakaalikakku

Paras huonekalu: No se tyyny.
Luonne: Ärsyttävä, kamala, itsekäs, ajattelematon, agressiivinen, komenteleva, ymmärtämätön ja kaikki nää tämmöset.
Asun: LIIAN HENKILÖKOHTAISTA ! Hyppään vuorelta.
Paras TV-sarja: PASILA ! PASILA ! PASILA ! Myöskin Kummeli, vaikkei teeveestä enää tuukkaa. Ja sitte vielä Jopet Show.
Kamalin TV-sarja: Ostosruutu.
Paras oppiaine: Kuvataito. Omnomnom.
Kamalin oppiaine: Svenska. Håhååhååhåå !
Pelkään eniten: Pimeää ja klovneja.
Paras lehva: Tähän asti katsottuna ehdottomasti Hohto.
Huonoin lehva: En muista sen nimee. Nii kamala se oli.


Siinä teille. :o Lukekaas. (;

                                  

Siitä onkin iha hiiiiiiirveen pitkä aika millo viimeeks kirjotin.

Alotetaan nyt ihan niikusta niin noista mistä aiemmin on kirjotettu.
Vuosi alkoi hienosti. Oli nyt kaikkee muutakin sekoo siel mut en enää muista.
Halipäivän sytän oli mulla ihan TÄYNNÄ. Oli vihree sen väri eikä vaaleen punanen niiku Muulla.
Sitten tuo uusi tulokkaamme Helinän tulo voikin saaha ehkä tänne hieman eloa peliin ja oli muuten iha helkurin pitkä toisun juttus Helinä (En jaksanulukee kokonaan. Sori. XD).

Sitten hieman aiheellisempiin asioihin. Olin tässä La-Ti kipeänä ja huomenna menen sitten taas kouluun. Kauhee stressi kaikista saniksista ja kokeista. Pitäs lukee kemmaa...
Eipä sitten ollukkaan muuta. Hyviä keväitä, jos en tuu kirjottaa mitään muuta.
Ainii. Miehän lähen enskuus Amerikaan., eli kyl siitä ainaski kirjotusta tulee!

Sytämmellä: Niitti

PS. En ole vielä kuollut, vaikka olin jo Aisyn sanojen mukaan toinen jalka haudasaa...(tais kyl olla totta...)

Tosiaan, huomaisittekin jo Helinän. Iloiseen joukkoomme on käsittääkseni liittymässä vielä viides olio, joten en uskalla vielä alkaa muuttelemaan blogin nimeä, en ennen kuin tämä viides (minkä nimimerkin sitten ikinä ottaakaan) ilmoittaa jotain itsestään.

Täällä ollaan sitten taas vaihteeksi kipeitä. Ei uutta. Tänään jäi kemman kokeet välistä, ne sitten lykkääntyi jonnekkin. Viikon päähän? Mulla on silloin saksan koe, hitto. Pitää neuvotella asiasta luokanvalvojan kanssa.

Mulla sitten lähti kirjoittaminen taas rullaamaan (about kolme kuukautta ilman kirjoittamista, edellinen tarina vei musta kaiken puhdin) ja aloitin tekemään yhtä tarinaa, jonka sijoitin 1700-luvun Ranskaan. Ennen vallankumousta, sinne ei uskalla lähteä räpiköimään, kun oli se sen verran vaikuttava tapahtuma. Eikö tasaisista ajoista olekin aina helpompi kirjoittaa?

Ja mä opin ranskaa samalla, sinne on hauska viljellä ranskankielisiä lausahduksia, vaikka tunnustan etten tajua ranskan päälle mitään. Lukiossa voisi sitä alkaa lukea. Ja japania. Nyt pitää vielä vielä pärjätä suomen, englannin, saksan ja ruotsin turvin.

Päätä särkee, mutta saitte ainakin tilannekatsauksen. En ole kuollut, en, elossa, kuten näette. Niitiltä sitä voisi pikkuhiljaa alkaa tiedustella, sillä on kai jo toinen jalka haudassa, niin pitkä katko sen edellisestä kirjoituksesta on.

Mesdames, messieurs... Au revoir!

- Aisy kuittaa

Pääsin just tän sivun neljänneks ylläpitäjäks ja kirjotan tänne nyt ekaa kertaa. Oon kyllä käyttäny vuodatusta ennenki, mut tälle sivulle en oo vielä kirjottanu. Olen Helinä (En oikealta nimeltäni, mutta läheltä liippaa) ja kuten varmasti arvaattekin, Aisy, Niitti ja Muu ovat kavereitani=) Tässäpä vähän tietoa minusta....

(Tommosen avatarin söhräsin nopeesti itelleni...)

Nimimerkki: Helinä

ikä: 13

horoskooppi: rapu

suosikki...

laulajat: Miley Cyrus(Hannah Montana), Emily Osment, Amy Diamond, Kate Alexa

kirja: Molly Moon- sarja, Harry Potterit, koirahullun päiväkirja- sarja

eläin: koira

sarjakuva: W.i.t.c.h. (Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta Witch- sarjikset<3)

elokuva: Mamma mia, High School Musical 1-3, Myrsky

väri: turkoosi, oranssi

tv- ohjelma: Hannah Montana

vuodenaika: kesä<3

vuorokaudenaika: iltapäivä- ilta

elementti: vesi

lemmikit: Helmi- koira (kultainennoutaja)

harrastukset: pianon soitto, nettisivujen teko, lenkkeily, lukeminen, tietokoneella piirtäminen

en pidä: mangoista(sori kamut), koulusta, siivoamisesta, odottamisesta, siitä että minulle vastataan ilkeästi... jne.

ulkonäkö: vaaleat pitkät, hiukset, vihreät silmät, tummat ripset ja kulmakarvat

Sori, tuli vähän pitkästi, mutta antaa olla.

Plääh, keskiviikkona olisi historian koe, mut en selviä siitä, ku mulla ei oo Aisyn tai Muun aivoja=/ kauheeta, kun se hissan ope puhuu mun mielestä vähän epäselvästi, ku se on semmonen vanha pappa, joka jää varmaan kohta eläkkeelle. Jos hyvin käy, saatan saada siitä ehkä seiska puolen tai kasi miikan.

Kuten varmasti huomaatte, mä en oikein osaa kirjoittaa muulla kun kirjakielellä. Plöh.

Mielialani vaihtelevat tosi usein, ensin olen iloinen ja jo minsan päästä vihainen. Olen aika herkkä ja otan muiden jutut ehkä liiankin tosissani ja saatan suuttua niistä. Joskus minusta tuntuu hylätyltä kissalta, varmaan johtuu siitä, että kuudennella luokalla kukaan ei vaan halunnut olla mun kanssa. Jäi vissiin traumoja.

No, eihän toisia voi pakottaa toisen kaveriksi. Mä viimevuonna käytin hirveesti aivojani miettiessäni sitä, että miksi ne ei halua olla mun kanssa? Tunsin itteni huonoksi ja täydeksi nollaksi. Aina mut jätettiin yksin, eikä kukaan tullut puhumaan mun kanssa. Jos mä satuin menemäänkin niiden seuraan, ne oli aina silleen pidättyväisiä, puhuivat vaan keskenään. Se oli niin raivostuttavaa.

Ehkä noiden viimevuoden juttujen takia, mulle on tullut HYVIN paljon anorektisia ajatuksia ja musta tuntuu hirmu usein, että olen kauhean läski. Tämän takia välttelen rasvaisia ruokia, enkä missään nimessä halua esimerkiksi pitsaa tai sipsejä! *pakenee*.

Kotitaloustunnit on sen takia yhtä kidutusta, kun siellä tehään kaikenmaailman torttuja ja pullia. Tekis mieli lintsata sieltä. Tyhmää, että ihmisiä pakkosyötetään semmosilla ruoilla, joista niille tulee niin kamala ahdistus, että siitä ei pääse yli eikä ympäri. Eikä se ope ymmärtäis, vaikka mä sille selittäisinkin. Sen open takia mä saatan sairastuu anoreksiaan.

Ehkä mä sen viimevuotisen takia haluan yrittää tänä vuonna olla kaikkien kaveri ja heittää läppää, koska mä en haluu, et toi tapahtuu taas. Mä puhun mitä sylki suuhun tuo, en yhtään ajattele ennen sitä. Jos sulle Aisy tulee siitä paha olo, niin sano mulle suoraan et "Lopeta!" En mä tajuu lopettaa, ennenkun mua käsketään. En mä voi tietää, että mä heitän "loukkaavaa" läppää, jos sille nauretaan. Voin lopettaa tommoset jutut vaikka heti. Tiiän itekkin että ne on tosi tyhmiä. Mä vaan yritän keventää tunnelmaa, kun se menee liian raskaaksi. 

No, ei tästä asiasta enempää.

Eipä tässä sitten muuta.

-Helinä-

Haluatteko kuulla tositarinan? Olkaa hyvät.

Mä rakastin.. sanotaan vaikka henkilö H:ta, joka oli mun tavoin tyttö ja lisäksi mun läheinen kaveri. Se vain heitti läppää meidän läheisestä (kaveri)suhteesta, juttuja naimisiinmenosta ja vaikka mistä. Mä tiesin että kaikki on sille vaan leikkiä, mutta se vain sai mut tuntemaan itseni onnettomammaksi. Mä en voinut kestää tilannetta, jossa H oli koko ajan mua liki ja vitsaili asioilla, jotka sattuivat mun sydämeen.

Mä sitten keräsin rohkeutta ja yhtenä lumisena päivänä tunnustin sille tunteeni. Ajatuksena, että se saa sitten päättää haluaako se enää olla edes mun kaveri vai ei.

Mä odotin jotain suurempaa reaktiota, kuin vain "vai niin" vastauksen. Mutta mulla onkin itselläni taipumuksena vetää kaikki draamaksi... Mä olin toivonut jotain helpostusta tilanteeseen.

Tilanne ei muuttunut kuin ehkä entistä ahdistavammaksi, ainakaan mä en voi enää olla se "ihana paras kaveri", mun rakkaus repi meidän välille kuilun. Tilanne jatkuu, raahustetaan eteenpäin varoen katsomasta H:ta, varoen rikkomasta sydäntään. Ja mä olen itsekäs ja kamala, mutta joskus musta tuntuu, että kaikki olisi paljon helpompaa jos mä vain voisin muuttaa pois, jos ei enää tarvitsisi nähdä H:ta, jos voisi vain aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä.

Toinen iltasatu sitten liittyy mun kaveripiiriin. Mä en sinällään näe siinä mitään pahaa, että joku "pelästyy" kun mä olenkin bi ja vielä menen rakastumaan kaveriini, mutta silti loukkaa kun joku saa kauheat paineet siitä kun mä vain kosketankin sitä. Mä rakastan mun kavereita, mutta tietysti erilailla, kun rakastan vaikka sitä rakastettuani. Mutta vaikka mä nyt pitäisin poikien lisäksi tytöistäkin, tekeekö se musta erilaisen ihmisen? Eikö mun seurassa enää voi olla niin vapautunut? Pelkääkö joku nyt että mä ihastun siihen? Naurettavaa. Eiväthän heterotkaan rakastu ensimmäiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, joka kävelee kadulla vastaan.

Mä en ole keilannut koskaan aikaisemmin, mikä on mun kannalta paha. Saatte kuulla tämän kertomuksen myötä.

Okei, mä aloitin sen ihan normaalisti, yhtä surkeasti, kuin vain ensikertalainen pystyi. Mulla on kuitenkin sellainen ajatustyyli, että kaikki pitäisi osata heti tosi hyvin ja se harjoittelu on täysin turhaa. Siihen ei kukaan pysty, mutta mä en voi tälle mitään. Ja kun mä en onnistu, kun mä en osaa, niin on kaksi vaihtoehtoa:
a) Mä suutun ja tulen äkäiseksi ja väitän, ettei kiinnosta
b) Mä alan itkemään miten surkea mä olen

Ja koska vaihtoehto B on täysin mahdoton, mä en itke muiden nähden, niin A jää ainoaksi mahdolliseksi. Mun ongelma on, että mä en osaa nauraa itselleni ja mä otan kaiken kauhean vakavasti. Pitäisi osata kaikki, kai mä olen vaan liian ankara itseäni kohtaan.

Vaikka mä saatankin vaikuttaa ulos vahvalta, niin mä en todellakaan ole sitä. Mä vaan en näytä sitä heikompaa puoltani muille, kunhan itkeskelen yksinäni ja joko väitän että kaikki on kunnossa tai en suostu puhumaan mitään.

Mä itken helposti joka pikkuasiastakin. Ei tarvitse kuin pienen sanaharkan ja ehkä jotain muuta elämää epämiellyttävää, kun mulla on jo kyyneleet silmissä. Mutta mä en näytä sitä kenellekään, en. Mä haluan vaikuttaa vahvalta.

Ja tätä mä mietin kun mä mökötin siellä ja kieltäydyin keilaamasta.

Ja tää on lähinnä Muulle, mutta kun me joskus puhuttiin meidän ropetyypeistä ja mä totesin, etten ole lainkaan sellainen, kuin se mun tyyppi, niin nyt voin sanoa, etten ole enää sitä mieltä. Siihen on tarttunut paljon musta itsestäni. Ja ihan samalla tavalla, kun musta tuntuu, että nyt on elämä huonosti, niin mä saatan helpostikin (ja kepeillä syillä?) tehdä tai haluta tehdä pahaa itselleni. Ajatustyyliin, että mä satutan samalla niitä muitakin joiden takia mä olen vihainen

Samalla tavalla musta tuntuu, että mä olen kauhean heikko ja mä yritän olla vahvempi kuin olen.

Ehkä mä vaan olen tyhmä ja säälittävä?

Mutta jos sä kaadut lumihankeen ja kieltäydyt nousemasta siitä, niin mitä sä voitat? Onneksi mä nousin.

Miksi elämä on niin pitkä maraton
Alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on
Miksi niin on
- Maraton, Kaija Koo